Meidän rakkauden piti kestää ikuisesti. Nyt se on jossain kadoksissa. Tiedän sen, että ihmisen ensimmäinen suhde ei suurella todennäköisyydellä tule kestämään ikuisesti. Silti sitä halusi toivoa, uskoa, että ensimmäinen rakkaus olisi se suuri, ikuinen rakkaus. Niin ei kuitenkaan ollut. Ainakaan en usko niin. Täysin varma asiasta en ole.
Kuinka niin en ole varma? Kyllähän ihmisen tulisi tietää rakastaako vai ei. Niinhän sitä luulisi. Välitän hänestä edelleen hyvin paljon. Olen vain kadottanut suuren intohimon häntä kohtaan. 2 vuoden kriisi? Ehkä. Entä jos tämä tunne ei mene ohi? Tätä on kestänyt jo kuukausia. Odotan sitä, että rakastuisin häneen uudelleen. Kuinka kauan tulisi odottaa?
Milloin opin taas rakastamaan häntä ja unohtamaan muut?
Voi olla, että odotan turhaan. Muutos pelottaa. Ero pelottaa. Olisin sitten yksin, aivan yksin.
Mulla itselläni on ollut samankaltainen tilanne noin puol vuotta sitte. Omalla kohdallani tulin silloisen poikaystäväni kanssa sellaiseen tulokseen, että ero on paras ratkaisu. Mä luulin että kuolen siihen, mutta oikeesti, jos teiän juttu päättyy nyt eroon, niin kyllä yksinkin oppii olemaan. Ja alussa se onkin semmost oppimista vaan, mut pikkuhiljaa alkaa helpottaa ja tulee aurinko taas :) Ihan tosi!
VastaaPoistaOn hyvä kuulla kannustava kommentti siitä, kuinka elämä alkaisi aikanaan rullaamaan hyvin eron jälkeenkin. Eron jälkimainingeissa yksi pelottavimmista asioista yksinäisyyden lisäksi on se, kuinka rikki olisin henkisesti. Suhteessa olet rakastettu. Tiedät, että kelpaat jollekkin. Yksin olisin rikki, tiedän sen. Itsetuntoni tulisi olemaan nollassa.
VastaaPoistaOnko teillä kauanki suhdetta takana?
VastaaPoistaVoisiko olla ns. välikriisi?
Oletteko panostaneet kumpikin suhteeseen? Ekat kumppanitko kummallakin?
Jostain syystä mulle tuli tunne, että haluan tähän jotain sanoa. Olen seurustellu about 6,5 vuotta sen ensimmäisen poikaystäväni kanssa ja olen kylä miettinyt jossain vaiheessa itsekin samoja asioita. Joskus 2-3 vuoden seurustelun jälkeen. Itse mentiin tahdon voimalla yli vähän nihkeämmistä jopa parista vuodesta. Siis ihan vaan sillä, että tahdon olla sun kans vielä kymmenen vuodne päästäkin. Ja kyllä sesieltä taas pikku hiljaa on taas se rakkaus "löytynyt" vaikkakin ehkä eri muodossa kuin aluksi...
VastaaPoistaNeea: Mietin kysymyksiäsi uusimmassa tekstissä :)
VastaaPoistaGitta: Kommentit ovat aina tervetulleita :) Meidän tapauksessa suhde on kestänyt reilut 2 vuotta, eli kyseessä voi hyvinkin olla jonkinmoinen suhteen ''ikäkriisi''. Mieheltä löytyy tahdonvoimaa jatkaa suhdetta, itselläni tuota voimaa vain ei tunnu olevan. Pitkässä suhteessa rakkauden ei kai voi olettaa pysyvän intohimoisena, mikä ehkä on yksi minun ongelmani. Rakkaus arkisessa muodossa pelottaa.
Change: Ei se mitää, kuhan heitin omia kysymyksiäni ilmaan - ehkä pientä herättelyä siulle :)
VastaaPoista